VillaHovin eloa

VillaHovin eloa

lauantai 28. syyskuuta 2013

Löysä lauantai

Minun työntäyteinen viikkoni sai rennon päätöksen. Firma järjesti Kaapelitehtaalla mielettömät Octoberfest -juhlat. Ihanat tarjoilut, loistavat esiintyjät, mitä mahtavinta seuraa ja tunnelma katossa koko illan. Juuri tätä tarvitsin. Hyvässä seurasssa jalat vipattivat kohti tanssilattiaa ja siellä otettiin ilo ja hiki irti. Aamulla kyllä lonkissa ja lanteissa tunsi viettäneensä iltaa tanssilattialla, mutta oli kyllä jokaisen kolotuksen arvoista.

Tänään on päivä mennyt sitten ihan punaiselle ristille. Koti olisi kaivannut luuttua ja imuria, mutta aika vetelänä on päivää vietetty. Vessan jaksoin pesasta ja vähän keittiötä järjestellä. Värikuisma kimpun ostin Plantagenista ja sen jaoin isoon ja pieneen valkoiseen kannuun vaa'an päälle. Nyt alkaakin sopivasti hämärtää, joten kynttilän valossa ei onneksi jokaista roskaa huomaa. Tällaisia päiviä sitä vaan välillä tarvitsee.








Kun eilinen ilta vietettiin riennoissa, tänään nautin takkatulen lämmöstä sohvan nurkassa. Tinttaralla lähti kaverin luokse yökylään, joten iltaa vietetään poikien kanssa kotosalla. Herkuttelua, saunan lämpimät löylyt ja löhöilyä.

Huomenna on varmasti jo ihan eritavalla virtaa puuhastella.

Leppoisaa lauantaina ihanat lukijani,
Ansku

P.S. Iso kiitos kaikista saamistani kommenteista ja ihanaa, kun uusia lukijoitakin on löytänyt joukkoon. Laiskasti olen jaksanut vastata kommenteihinne, mutta jokaisen luen ja ne lämmittää ihan jokainen.


tiistai 24. syyskuuta 2013

Makkarin seinä

Kävin elokuun lopulla Cafe Latte Spirit kahvilassa Espoossa. Kerroinkin jo, että tein sieltä alenurkkauksesta monia edukkaita löytöjä, joista postasinkin jo aikaisemmin. Yksi löytö on ollut esittelemättä, nimittäin vanhasta tekstistä tehty juliste. Tämän lähtöhinta oli 59€ ja nyt maksoin siitä ainoastaan 5€. En heti löytänyt sille sopivaa paikkaa ja se onkin odottanut käärössä tähän päivään asti.

Makuuhuoneen seinällä oli hetken aikaa vanhasta ikkunasta oleva ruudullinen kehikko. Se ei sitten miellyttänytkään silmääni ja ruudukko sai lähteä. Tuo makuuhuoneen tv-seinä on betonia, joten siihen ei ihan hetken mielijohteesta koukkuja tai nauloja kiinnitetä. Juliste oli helppo laittaa teipillä kiinni.










Pidän muuten kovasti tuon seinustan ilmeestä, mutta kun sitä yrittää kuvata, niin tuo tekniikka häiritsee kuvia ihan jokainen kerta. Vaikka tv onkin valkoinen ja moneen telkkariin verrattuna ihan nätti, niin ei niistä kauniita sisustuselementtejä saa kyllä millään. Ruma musta ruutu :/

On muuten jännää, miten jotkut paikat näyttää täällä kotona paljaalla silmällä katsottuna hyvältä, mutta mikä kumma siinä on, kun yrität niitä kameralla ikuistaa. Joidenkin nurkkauksien kanssa tämä on kyllä ikuisuuskysymys.

Onko teillä tällaisia "ongelmanurkkauksia" :)

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin...leppoisaa iltaa,
Ansku

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Pancakes

Ihmeellinen sunnuntai...laiskoittaisi vain, mutta eihän sitä kokopäivää osaa olla puuhailematta. Aamusta laitettiin tinttarallan kanssa kumpparit jalkaan ja mentiin pihalla puuhastelemaan. Vähän jo haravoitiin, mutta taitaa olla tässä vaiheessa aika turhaa...koska vain murto-osa lehdistä on tippunut maahan. Loput omenat kerättiin ja osa kannettiin kompostiin.

Puuhailujen jälkeen maistui nakkisoppa ja päikkärit. Ja kummasti se päikkäreiltä herättyä alkoi tekemään jotain makeaa mieli. Lapset halusivat tehdä pannaritaikinan ja äiti vain seurasi vierestä, ettei innokkaat apulaiset kaada kulhoa lattialle. Annettiin taikinan turvota tovi ja piipahdettiin vielä pienellä pyörälenkillä, todellakin vain piipahdettiin, sillä tummat pilvet ja päälle noussut sade ajoi meidät sisälle pannarin paisto puuhiin.







Nyt on isot ja pienet massut pullollaan. Kyllä se on meidän perheen takuuvarma herkku ja heleppokin kuin mikä.

Kohtaa alkaa tanssit, joten sitä ennen mennään lämmittelemään saunan lauteille. Sitten takka tulille ja ihailemaan tanssikokelaitten taidonnäytteitä.

Ja siitä sitten uutta arkea kohti!

-Ansku

lauantai 21. syyskuuta 2013

Löytöjen päivä

Lauantai alkoi kampaajareissulla. Yllätyksekseni oma tuttu kampaajani ei ollutkaan paikalla ja hiukan jännitti istahtaa vieraan ammattilaisen käsittelyyn. Hän olikin kerrassaan ihana yllätys, taisi nimittäin löytyä uusi luottokampaaja - löytö nro 1. Kampaamon vieressä on Pelastusarmeijan kirppis ja eihän kirppistä vaan voi ohittaa kurkistamatta sen hetkistä tarjontaa. Ja kuinka ollakkaan, siellä odotteli lasivitriinissä Arabian kastikekulho ja valkoinen jalallinen malja - löydöt 2 ja 3. Aamun löydöt siis tupsahtivat eteeni etsimättä.








Sitten lähdimme tinttarallan kanssa Jumboon ostoksille. Tavoitteena oli löytää kummipojalle synttärilahja, jotain juhlavaa ensi viikon työpippaloihin ja neidon syyspuvun löytyminenkään ei olisi pahasta. Sitä omaa perinteistä - jotain mustaa ja hoikentavaa - etsiessä törmäsin alerekkiin, josta -50% alesta löytyi hetkeäkään etsimättä se neidon syyspuku, yes - löytö nro 4. Perusmustaa tuli juhlia varten ostettua, mutta siinä sovittaessa huomasi löytävänsä kropastaan ei niin mukavia löytöjä, murinaa...


Piipahdimme vielä cittarin mammuttimarkkinoilla ruokakauppa täydennyksillä ja sieltä onneksi löytyi hyvien ohjeiden avulla se kummipojan pakettikin - olemmeko jo löydössä nro 5. Ja jotta se hoikentava perusmusta hyväilisi taatusti muotojani, tuli sitten mammuttialen candy king laaristakin kerättyä ihan mojova säkki lauantai illan iloksi - löytö nro 6 oli muuten aika monen perheen pysähdyspaikka tänään. Selvästi namipäivä :)


Kassajonoon rientäessä oli napattava vielä 3 € mammuttitarjouksesta reilunkaupan ruusuja pari nippua. Kukkakaupat olenkin viime aikoina jättänyt väliin ja sitonut kimppuni itse - löytö nro 7 - reilunkaupan ruusut.

Paljon löytöjä, liian paljon euroja, mutta olen kyllä löytöihini erittäin tyytyväinen. Ilman näitä edukkaita löytöjä olisi lompakko nimittäin keventynyt vieläkin enemmän. 

Nyt nappaan namikulhon, istahdan sohvalle ja rentoudun!

Lupsakkaa lauantai iltaa,
Ansku




torstai 19. syyskuuta 2013

Elämän pieniä iloja

Voi tavaton miten sitä on ihmisen lapsi väsynyt työpäivien jälkeen, veto on ihan veks. Onhan tuo jalkakin vielä puolikuntoinen ja iltaisin tosi kipeä, mutta kyllä keljuttaa, kun ei riitä iltaisin voimat kuin perus kotihommien hoitoon. Sisustamisetkin on jäänyt pelkästään kynttilöiden ja lyhtyjen esille kaivamiseen. Jotain uutta niin kaipaisi kotiin, edes uutta järjestystä. Ajattelinkin tänään jotain pientä muutosta tehdä olkkariin sohvalla löhnöttämisen sijaan.

Siirsin tuosta oven edestä valaisimen toiselle pöydälle ja nostin lyhdyn pikku pöydälle tunnelmaa tuomaan. Suloinen Tilda neitikin on istunut kohta vuoden päivät tv-tason vieressä heinäseivästikkailla, joten oli aika antaa hänellekin aivan muuta katseltavaa. Eihän nämä suuria muutoksia ole, mutta jostain pienestä se on hyvä lähteä liikkeelle ja virkistäähän nämäkin.











Tänään saapuivat ne odotetut polttopuut ja huomenna taatusti lämpenee takka. Koivuklapin tuoksu ja rapina takassa...elämän pieniä iloja.

Tuskin maltan odottaa,

Ansku



tiistai 17. syyskuuta 2013

Syksyä

Niin se vaan syksy on tullut askeleen lähemmäksi. Aamut ovat viileät, illat pimenevät päivä päivältä aikaisemmin, mutta päivisin olemme saaneet nauttia auringon valosta ja lämmöstä. Jopa osa kesäkukista on alkanut uudestaan kukkimaan kosteiden öiden ja lämpimien päivien ansioista.

Sunnuntaina kuitenkin nappasin muutaman callunan ruokakaupasta ja löysinkin tuollaisia monivärisiä, jotka asettelin tuohon vanhaan pärekoriin portailla olevalle tuolille. Noissa callunoissa on kyllä kauniit värit.




Etupihan pensasaitakin on alkanut saada upeaa ruskan väriä ylleen. Ihastelen pensasta ruokailutilan ja keittiön ikkunasta, mutta Tinttaralla poimii upeimman väriset lehdet aina minulle sisälle. Hän kokee löytävänsä aarteita väriloistossaan olevia lehtiä kerätessään. Ja onhan ne upeita. Nyt ne aseteltiin tuonne omenien sekaan vaa'an päälle. Pian sitä saadaan kerätä lehtiä urakalla haravan kanssa.




Hämärtyvissä illoissa on kyllä ihaninta sytyttää kynttilät ja käpertyä sohvalle. Takkatulen ensimmäistä lämmitystä odotan kovasti, kunhan saisimme tilaamamme puumotin pian kotiin. Viime keväänä takkatulesta nimittäin nautittiin ihan jokaista klapia myöten.

Meillä tahtoo syysflunssat kiusata työpaikalla ja itsekin on herännyt karhealla kurkulla useampana aamuna. Toivottavasti meidän perhe pysyisi nyt terveenä, kun tuota sairastelua on kesän aikana tehty jo ihan riittävästi.

Aurinkoisia syyspäiviä!

-Ansku