VillaHovin eloa

VillaHovin eloa

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Värien voimaa

Kylläpä on loman jälkeinen viikko alkanut kiireessä ja voimia syöden. Täysi vauhti alkoi heti ja se kyllä tuntuu, kun ei ole ihan kunnossa. Flunssa edelleen kulkee kaverina ja työpäivän jälkeen kaatuu kyllä aivan raatona sohvalle. Pienet unet on työpäivän päätteeksi vaatinut, että jaksaa tehdä vielä kotihommiakin.

Onneksi kotona on ihania mielenpiristäjiä. Katsokaa mikä väriloisto. Nämä sunnuntaina ostettu narsissit hurahtivat kasvaa pituutta hetkessä ja avautuivatkin vielä upeasti. Näistä jos mistä saa iloa ja energiaa. Kuvatkin ehdin napata aamutoimien lomassa, kun päivän ensimmäiset auringon säteet pilkahtivat sisälle omenapuinen lomasta.








Onneksi jaksoin sunnuntaina siivota, että on voinut ottaa alkuviikon illat rennommin.

Tänään postilaatikossa odotti kaksi painotuoretta sisustuslehteä, niitten kanssa taidan kääriytyä sohvan nurkkaan fiilistellen ja kauniita koteja ihaillen.

Jos saisi kömmettyä aikaisin pehkuihin, että riittäisi voimia uuteen päivään. Onneksi näillä kukkasilla on ainakin valtavan voimaannuttava vaikutus, todellista aurinkoista värienergiaa.

Onneksi päivä pitenee ja valoa riittää!

-Ansku

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Paluu arkeen

Päätin tänään herätessäni, että nyt saa tämä sohvaperunointi riittää. Ei sillä, että olo olisi ollut vielä paras mahdollinen, mutta pakko oli päästä puuhastelemaan. Katsoin toki aamutoimien lomassa vielä miesten 50 km hiihtoa, mutta samalla viritin jo imuria iskuvalmiuteen. Sunnuntai alkoi siis siivouksen merkeissä. Onhan se kiva aloittaa arki, kun kotona on puhdasta. Isäntä laittoi karjalanpaistia uuniin muhimaan ja minä hurautin imurivalssia. Poika pesi vessan ja itse vielä näytin rättiä pahimmille pölykasoille.

Paistin muhiessa uunissa piipahdettiin neidin kanssa Plantagenissa. Helmililjoja kaipailin, mutta sain tyytyä tarjoustulppaaneihin ja narsisseihin. Pölyjä pyyhkiessä innostuin sitten järjestelemään tavaroita ja tekemään tasoille keväisempiä asetelmia.











Kun lopulta pääsimme lihapadan äärelle, olikin nälkä jo valtaisa. Ruuan laskeuduttua en antanut houkuttelevalle sohvalle edelleenkään periksi vaan lähdin lenkille, kun aurinkokin päätti pilkahtaa pilvien takaa. Voi tavaton miten siellä olikin ihanan keväinen ilma. Lunta ei enää juuri laisinkaan ja linnut laulaa lirkuttaa. Valoisaakin on jo ihanan pitkään.

Näillä eväillä ja keväisillä kukkasilla sitä jaksaa odottaa seuraavaa pidempää vapaata, liekö se sitten jo pääsiäinen.

Uutta arkea kohti,

Ansku


perjantai 21. helmikuuta 2014

Mom's Kök

Perjantai aamu valkeni ihanan aurinkoisena ja valoisana, tosin omaa oloa ei voinut kuvailla samoilla sanoilla. Minut herätettiin kylkeen tökkäämällä, kun rouva kuulemma kuorsaa. Kaikkea sitä lomalla oppiikin ;). Tämän taidon toi tullessaan kunnon kevätflunssa, melkoisen tylsä tauti.

Nautin silti auringosta ja keväisestä tuulahduksesta. Vaikka paljastihan se aurinko myös likaiset ikkunat ja valtoimenaan juoksevat villakoiratkin. Niin ihana kuin siivottu koti olisikin loman päätösviikonlopulle, ei voimat tänään riitä imurin kanssa valssaamaan.

Aurinko kyllä sai minut aina tarttumaan kameraan. Tällä kertaa linssin vangiksi pääsi valkoinen maalaisromanttinen keittiöni.



















Iso ja tilava keittiö on kyllä luxusta. Paljon säilytystilaa, kaappeja ja työskentelytasojakin. Ruokailutila on saarekkeen toisella puolella ja on kätevä pari keittiölle. Eihän tämä ihan uusinta uutta ja viimeistä huutoa ole, mutta minulle juuri sopiva rosoisuudessaan.

Keittiöni kauneimpia esineitä on tuo iso vanha vaaka. Sen ympärille on kiva tehdä erilaisia asetelmia. Tänään lenssusta huolimatta käytiin neidon kanssa pienellä metsäretkellä. Neiti pelasti luontoa keräämällä ihmisten heittämiä roskia ja minä puolestaan otin tulppanien kaveriksi muutaman mustikanvarvun maljakkoon. Ja siihenhän se taas kukkakimppu pääsi, vaaka kaunottaren päälle.

Aurinkoista Viikonloppua!

-Ansku

torstai 20. helmikuuta 2014

Heikkouksia

Monet pitempään blogiania seuranneet tietävät, miten kovasti pidän valkoisista astioista. Ostan niitä pääsääntöisesti kirpputoreilta ja nettikirppareilta. Soppaterriinit ja kastikekulhot ovat heikkouteni. Ennen lomaa ostin ystävältäni Liisalta Saksasta yhden kannellisen soppaterriinin täydentämään astiastoani. Sen kotiutumisen myötä innostuin muokkaamaan lautashyllyäni ja sen alla olevaa tasoa.

Ruokailutila on yksi lemppareistani ja sen välittömässä läheisyydessä oleva vanha astiakaappi täydentää tilan. Ja niin kauniita kuin nämä astiat ovat katsella, on niitä myös ihana käyttää osana sisustusta, kattausta ja ruuanlaittoa.













Täällä on lomailua jatkettu ihan kotosalla ja harmikseni eilisen rankan penkkiurheilupäivän päätteeksi  minulle iski flunssa. Ehdin onneksi aamusta lenkille ennen huikeita hiihtoja, mutta sitten alkoikin flunssan oireet pikku hiljaa hiipiä lomamme riesaksi. Kovasti olin suunnitellut kylpyläreissua loppuviikolle, mutta ei taida tälläisen räkänokan vierailut olla siellä toivottuja. Tosin ei sinne itsekään halua puolikuntoisena lähteä.

Onneksi tässä on vielä muutama päivä aikaa huilata ja kerätä voimia. Olisi kuitenkin kiva aloittaa arki terveenä ja virkeänä.

Kuuma soppa olisi potilaalle poikaa, etenkin jos se tarjoiltaisiin upeasta terriinistä ;)

Kaikilla on heikkoutensa...

-Ansku