VillaHovin eloa

VillaHovin eloa

lauantai 31. toukokuuta 2014

Hymypoika

Haikein mielin ja kyyneleitä silmäkulmasta pyyhkien on vietetty tämän vuotinen kevätjuhla. Esikoinen päätti alakoulun hymypoikapatsas kainalossa. Äidin kyynelillä ei ollut rajoja, kun muu koulu lähetti kuudesluokkailaiset kohti yläkoulua jäähyväislaulun kera. Meillä veisattiin myös perinteinen suvivirsi.


Nyt on pitkä kesäloma edessä ja lämpimiä kelejä odotellaan. Viikonlopun ajan meillä on ollut vieraita ja täti on saanut nauttia suloisen Aake pojan seurasta. Sain veljenperheeltä tuliaiseksi tuon ihanan sinkkisankon. Eilen ostin lähikaupan tarjous eustomakimppuja, joilla täytin tuon upean vaasin. 2€/kimppu vain maksoivat ja kympillä sain tällaisen komeuden aikaiseksi. Aivan valtavan kaunis.








On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa, meidät yhteen liittää vain muistojemme maa, jäi jälki sydämmiimme, jälki unelmiin, teille sanomme nyt näkemiin, turvallista matkaa me toivotamme näin, on aika nostaa purjeet ylöspäin, turvallista matkaa aalloilla elämän, kanssa hyvän ystävän, ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa, joskus kyyneleitä, ja joskus naurattaa, on yksi joka pysyy, kaiken ymmärtää jeesus vierellemme aina jää, Turvallista matkaa me toivotamme näin On aika purjeet nostaa ylöspäin Turvallista matkaa aalloilla elämän Kanssa hyvän ystävän...


Onnea kaikille koulunsa päättäneille ja aurinkoisia lomapäiviä <3

-Ansku

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kesävieraita

Tänään saamme kesän ensimmäiset vieraat ja se kunniaksi päätin leipoa mansikkaisen raparperipiirakan. Tämä super helppo ja makoisa piiras on kesäisten kahvipöytien vakiovieras. Kuohkeaa vaniljakastiketta kaveriksi ja nautinto on taattu.

Postia hakiessa keräsin pihalta kieloja, koiranputkia ja lemmikkejä. Muutama tuore kimppu kodin kaunistukseksi. Harmi kun tämä kolea ja sateinen ilma jatkuu, olisi ollut kiva kattaa kahvipöytä ulos.









Veljeni perheineen viettävät meillä pidennetyn viikonlopun. Huomenna pääsen hoitamaan tätin rakasta, ihanaa Aake poikaa, kun vanhemmat menevät viettämään ystäväpariskunnan häitä.

Vieraat saapuvatkin ihan näillä hetkillä, pöytä on katettu uusilla perunoilla ja kotoisalla makkarakastikkeella. Jälkkäriksi nautitaan sitten kaffet ja marjapiirakan kera.

Tervetuloa odotetut kesävieraat,

Ansku

tiistai 27. toukokuuta 2014

Voihan vesisade ja vesirokko

Niin ne vaan vaihtui helteet ja kesäkukan tuoksu sateen ropinaan. Mittarissa on asteita 20 vähemmän kuin vielä eilen, hurja muutos. Melkoinen muodonmuutos tapahtui myös meidän neidin kropassa parin päivän aikana. Lauantaiaamuna alkanut vesirokko yltyi hurjimmilleen toissa yönä ja vesikellot valtasi tyttö reppanan kokonaan. Aika tuskaista on ollut seurata neitiä, kun kuumeen lisäksi kiusana on tuo kutina ja kipeät näpyt. On rasvattu ja laitettu viilentävää suiketta. Tänään neiti on jo hiukan paremmassa kunnossa ja näpyt alkavat näyttää kuivemmilta. Viime yön levottomuuden jälkeen minä todellakin toivon, että ensi yönä saisimme nukkua. Ainakin viileys ja sateen ropina voi siinä auttaa.

Sunnuntaina oli kuitenkin vielä ihanan lämmin ja pihalla mielettömän kaunista. Nyt onkin kiva palata näihin tunnelmiin viikonloppuna räpsittyjen kuvien muodossa.













Voikukkiin minulla on viharakkaussuhde. Omalla pihalla ne raivostuttaa, mutta kyllä voikukkien peittämä nurmikkokin voi näyttää kauniilta...varmaan siksi, että ne kuvat oli napattu naapurin pihalta. Omenapuiden upeasta loistosta on todellakin enää muistot, sillä sade ja tuuli on levittänyt kaikki kukan terälehdet valkoiseksi peitoksi nurmen päälle.

Terassin pöydälle ilmestyi muuten viikonloppuna tuo uusi suloinen radio. Näin Clas Ohlssonin mainoksessa edukkaan radion ja tokaisin isännälle, että haeppas kauppareissulla pihalle uusi kesäradio. Nähtävästi isäntä on reilun 20 vuoden aikana oppinut tuntemaan minut aika hyvin, kun noin ihanan värisen radion valitsi. Tilasin nimittäin vain radion, kuosista ei ollut mitään puhetta.

Voi kunpa lämpö ja paiste tulisi pian takaisin. Pidennettyä viikonloppua ei nimittäin haluaisi vieraiden kanssa viettää sisällä.

Nyt potilas kaipaa taas äidin kainaloa, joten mentävä on!

Tiistaiterkuin,

Ansku

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kesä ja luonnonkukkaset

Ne on täällä taas, luonnon ikiomat kukkaset. Polkaisin pyörällä äänestämään ja kävin samalla pienellä  pyörälenkillä. Löysin ison yrityksen pihasta valtavat syreenipuskat ja uskalsin sieltä kerätä kimpun kotiin. Pellon reunalta poimin lupiineja ja koiranputkia, näistä yhdistelin kauniit kimput ja nyt meillä tuoksuu huumaava syreeni.

Luonnonkukista saa kyllä ihania ja herkkiä kukkakimppuja. Ja mikä parasta, näitä saa poimia ihan niin paljon kuin jaksaa kotiin kantaa. Ja minä kyllä jaksan...todellista terapiaa kukkien parissa. Onneksi ehdin tänään kuvata vielä nuo komeat omenapuut, tahtovat nuo omenankukat olla niin lyhyt aikainen ilo pihalla. Niiden upeutta esittelen varmasti vielä teillekin.












On ollut ihana viikonloppu, niin lämmin ja kesäinen. Tosin hiukan helteistä viikonloppua häiritsee tinttarallalle iskenyt vesirokko. Poloinen on aivan täynnä näppyjä ja kuumekin on kiusana. Ensi viikko meneekin eri tavalla kuin suunniteltiin. 

Lyhyt työviikko ja odotettu miniloma edessä...ja niin kovasti odotettuja vieraita tulossa kylään. Ensimmäiset kesävieraat saapuvat, olisikohan se raparperipiirakan paikka :)

Ihania kesäpäiviä,

Ansku

perjantai 23. toukokuuta 2014

Ihana omenapuu

Muutimme VillaHoviin tasan 7 vuotta sitten toukokuussa. Kun kannoimme muuttokuormaa sisälle, oli omenapuut yhtä komeassa kukassa kuin tälläkin hetkellä. Muuttolaatikoiden purkamisen lomassa keräsin pihasta ison kimpun syreenejä maljakkoon muuttopäivää ilahduttamaan. Ikäväkseni nuo syreenit ovat tänä keväänä kaadettu, koska ne alkoivat olla huonossa kunnossa ja varjostivat suuresti naapurin pihaa. Ne eivät siis olleet meidän tontilla, mutta siitä riitti aina meidänkin maljakkoon kukkia poimittavaksi.

Omenapuut kasvaa ja voimistuu ja ovat kyllä upeita kun ovat kukkaloistossaan. Syksyn satoa siis odotellessa. Luonto on tällä hetkellä valtavan kaunis, vielä niin raikas ja eloisa. Alkukesästä luonto antaa minusta parastaan.
















Toukokuu on kaunis, mutta niin äärettömän kiireinen kuukausi. On kevätjuhlaa, kauden päättäjäistä ja vaikka minkälaista tapahtuu ja tilaisuutta. Kalenterin kanssa saa suunnistaa viikosta toiseen, mutta pian alkaa kesätauko kaikkialla ja menot rauhoittuvat. Jospa sitten ehtisi antaa blogillekin jälleen enemmän aikaa. 

Nyt on kiva rauhoittua viikonlopun viettoon, kun tiedossa on lämpimiä kelejä ja auringon paistetta. Laakereillaan ei tosin levätä viikonloppunakaan, mutta rennompaa se puuhailu on kuin arkena.

Nautinnollista viikonloppua!

-Ansku